takkuiset korvalehdet !

Pelkkää karvaa tämä meidän Minni:

irtonaista mustaa ja harmaata karvaa paljon ja joka puolella. Allerginen (!) kun olen, vedän teippirullalla joka ilta meidän petivehkeet. 

Onneks Minni näyttää sängyssä(lue meidän sängyssä:) viihtyvän tietyllä paikalla, niin putsaaminenkin on helpompaa.

Tuo blue-roanin turkki näyttää olevan nopeakasvuista, trimmauksessa on käyty ja välillä saksilla siistin ylipitkää karvaa. Tassut tarvitsee usein huoltoa.

Tällä hetkellä projektina takkujen setviminen korvalehdestä, vie aikaa ja hermoja, kun neitiä ei huvita projektini. Murkkuikä näyttää jatkuvan, vikistään ja haukutaan, kun yritetään komennella meitä. Aika kova ääni koirassa :)

jälkeen parturin

takkuturkki

koko ajan oppii uutta cockeri-rodusta.
Turkki kasvaa mm todella nopeasti, huomaa varsinkin tassuista- kaunis kissantassua muistuttava leikkaus muuttuu silmissä käveleväksi lattiamopiksi
Anturoiden väliin kasvaa karvaa, joka aiheuttaa koiralle pelkkää liukastelua lattialla, jollet huomaa pitää karvoja poissa.  Myös suojalumi kertyy anturakarvoihin lumipalloina.
Hieman tekee mieli rutkuttaa eläinkauppojen asiantuntemusta: ostettiin Minnille valjaat puoli vuotta sitten. Kukaan ei huomannut mainita meille, että fleece valjaiden pehmusteena yhdistettynä cockerin turkkiin tekee armottomia takkuja vatsapuolelle ja rintaan. Takut ovat kuin vanutettua villaa, ei toivoakaan saada niitä auki. Ainoa keino taitaa olla leikata ne pois. 
Eli valjaita ei siis toistaiseksi ole meillä käytetty.
Ensi kuun alussa käydään trimmaajalla ensi kertaa--jännittävää :D

murkkuikäinen cockeri !

Apua, apua -varsinainen kauhukara meillä. Hermot menee totaalisesti. Kaikki hyvät aikaisemmin opitut tavat ovat kadonneet koiran muistista. Raisuja hyökkäilyjä suu auki ja naps, naps, naps. Ei paljon vaihtokaupat auta, kun neiti ei suostu edes kuulemaan saati kuuntelemaan mitään.

Aika hyvin ymmärrän erästä lukemaani juttua, jonka oli joku cockerspanielin omistaja kirjoittanut: hänelle ei enää tule toista samanrotuista koiraa. 

Lenkkeillessä koiran kanssa on moni sitä ihastellut ja kertonut, että "minullakin on ollut spanieli". En ole huomannut kysyä, että miksi vain yksi spanieli. Enää en ihmettele ...
Itsestä tuntuu, että meidän edellinen koira, pinseri Tessa, oli suorastaan enkeli tähän verrattuna :D
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä-kaipa Minni joskus aikuistuu.  

Puolivuotias pentu, apua

Luulin, että vaikein aika olisi takana, mutta kattia(olisikin sellainen) kanssa ! Hampaat ovat vaihtuneet, mutta näykkiminen vaan jatkuu. Ymmärrän, että hakee sillä leikki(lue riehu-)kaveria, mutta rajansa kaikella.

Virtaa riittää kuin pienessä kylässä-pitkäkään lenkki ei neitiä uuvuta.

Mitään ei tahdota uskoa, pitkät lurppakorvat estää kuulemisen oikein mainiosti ja näköjään ymmärtämisenkin. Ainoa tehoavaksi osoittautunut keino on vaihtokauppa: älä pure minua-pure tätä luuta.                                       Tuhoa saadaan aikaan: makuuhuoneesta on kaluttu seinää(kulmakohta!) niin, että siinähän on sitten reikä. Mattoja riivitään, kenkiä syödään lehdistä puhumattakaan. En ole ennen tiennytkään, miten kumipohjainen kynnysmatto on tehty. Nyt se selvisi, kun Minni riepoi sen lanka langalta.                                                            Ajattelin tuoda pieniä pahvilaatikoita, sellaisia kunnollisia ruskeita, kotiin. Niistä voisi riittää askaretta pitkän päivän ajaksi.                                                                                                                                                   Kaiholla muistelen Minnin äitiä Saanaa, joka oli itse rauhallisuus pentujensa kanssa. Tuleeko tyttärestä koskaan samanlaista ?  

Nuppu yökylässä

Bichoni-neiti Nuppu, 5 vuotta, yökylässä. Kaverukset väripaletin eri laidoilta

Aika hyvin tultiin toimeen- aina ei Nuppu jaksanut pennun touhotusta.

Kaipa mä pääsen kohta kotiin, miettii Nuppu

syksyinen viikonloppu

Ihanan aurinkoinen, raikas, ruskainen  ja lämmin viikonloppu takana. Ruusut kukkii, pitävät enemmän viileästä kuin kesän helteistä. Minnin mielestä hauskaa puuhaa on juosta maahan pudonneiden vaahteranlehtien keskellä, mukavasti kahisee.  Tähän viikonloppuun, viileisiin aamuhetkiin, jotka lupaavat jo talven tuloa, sopii hyvin haikeahko runo :

                                                                                                                                          

tee minulle peitto
linnunsulasta
maahan pudonneesta

poskelle jääneestä
kyyneleestä 

kudo siihen  

kuivuneet kukkanuput
menneen kesän

unohtuneet unelmat
ompele myös

muistoksi