Apua, apua -varsinainen kauhukara meillä. Hermot menee totaalisesti. Kaikki hyvät aikaisemmin opitut tavat ovat kadonneet koiran muistista. Raisuja hyökkäilyjä suu auki ja naps, naps, naps. Ei paljon vaihtokaupat auta, kun neiti ei suostu edes kuulemaan saati kuuntelemaan mitään.
Aika hyvin ymmärrän erästä lukemaani juttua, jonka oli joku cockerspanielin omistaja kirjoittanut: hänelle ei enää tule toista samanrotuista koiraa.
Lenkkeillessä koiran kanssa on moni sitä ihastellut ja kertonut, että "minullakin on ollut spanieli". En ole huomannut kysyä, että miksi vain yksi spanieli. Enää en ihmettele ...Itsestä tuntuu, että meidän edellinen koira, pinseri Tessa, oli suorastaan enkeli tähän verrattuna :D
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä-kaipa Minni joskus aikuistuu.
